Aleksis Kiven patsaalla 10.10.2018

A Kiven patsaalla 10.10.2020

Patsaalla tapahtunutta:

Hyvät veljet ja sisaret,
Kotimaa-lehdessä julkaistiin 09.10.2020 alla oleva esseeni Aleksis Kiven
ja herännäisyyden suhteesta. Muun palautteen ohella vanhojen virsien
kovan tason asiantuntija, itsekin virsirunoilija, Pekka Kivekäs lähetti
arvokkaita lisätietoja. Liitän hänen viestinsä esseen loppuun. Lukekaapa
jutut, jos kiinnostaa aika lailla vähälle huomiolle jäänyt piirre Kiven
elämästä ja tuotannosta.
Harri Raitis

Aleksis Kivi ja herännäisyys

Aleksis Kiven Seitsemän veljestä-romaanin ilmestymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Kansalliskirjailijan elämän tarina on useimmiten vakiintunut muotoon: Kyläräätälin kodissa kasvaminen
Nurmijärven Palojoella, lapsuuden kekseliäät leikit, koulutie Helsingissä, ensin ruotsia oppimassa ja sitten yläalkeiskoulussa, koulun keskeyttäminen, opiskelu ylioppilaaksi omin neuvoin, vajaaksi jääneet
opinnot yliopistossa, kirjailijaksi ryhtyminen, kymmenen vuoden ahkera työ Siuntiossa ja muualla, mielisairaus ja kuolema veljen mökissä Tuusulassa. Sairastumiseen katsotaan ratkaisevasti vaikuttaneen
professori August Ahlqvistin murskakritiikki, joka kohdistui erityisesti Seitsemän veljestä -romaaniin, mutta ulottui myös muuhun tuotantoon. Kovin vähän on kiinnitetty huomiota siihen, mikä oli keskeinen tekijä
Aleksis Stenvallin eli Kiven kasvatuksessa Palojoella.
     Kiven suhdetta kristinuskoon on käsitelty, mutta usein ymmärtämättä mikä merkitys oli sillä, että äiti kasvatti pojan herännäisyyden hengessä. Kivi itse sanoi, että äiti oli pietisti. Päätös ryhtyä papin
ammatin sijasta kirjailijaksi on pahimmillaan tulkittu niin, että Kivi olisi päätynyt ateismiin. Tälle käsitykselle on vaikea löytää perusteluja. Usein mainitaan Kiven ja hänen tukijansa Charlotta Lönnqvistin eriävä käsitys sielun kuolemattomuudesta. Väittelyssä Kivi päätyi lausumaan ”mihin puu kaatuu, siihen se maatuu”. Ei kuitenkaan sovi jättää huomiotta sitä, että hän kirjoitti isälleen äidin kuoltua, että äidin voisi tavata rajan takana. Emme tiedä mamselli Lönnqvistin kanssa käydyn väittelyn yksityiskohtia.
     Aleksis Stenvallin kirjailijantyö sijoittuu vuosille 1859 – 1870. Vuonna 1868 hän käyttää ensimmäisen kerran itsestään ilmaisua ”litteratören A. Stenvall”. Noina vuosina maan niukan sivistyneistön keskuudessa väiteltiin kiivaasti kun uskonnollinen vapaamielisyys valtasi alaa perinteisiltä kristinuskon käsityksiltä. Myös Kivi tutustui ranskalaiseen ja ruotsalaiseen kirjallisuuteen, jotka ajan myötä
horjuttivat perinteisen kristinuskon asemaa, mutta näyttää siltä, että hän väittelyissä ja tuotannossaan pysytteli pikemmin perinteisillä kuin radikaalin vapaamielisyyden linjoilla. Vuosina 1867 -69 kirjoittamaansa
Canzio -näytelmään hän pani repliikin:”Mieheen, joka kieltää Jumalan ja tyhjäksi tekee sielumme kuolemattomuuden, siihen mieheen älä milloinkaan lujasti luota.” Samaan aikaan syntynyt Lea -näytelmä perustuu evankeliumin kertomukseen ja kuvaa yksiselitteisesti hengellistä
heräämistä.
     Nurmijärvi oli herännäisyyden etelään työntyvä kieleke. Herännäisjohtaja Paavo Ruotsalainen oli kirjeenvaihdossa pitäjän kappalaisen J. F. Berghin kanssa, saman miehen, jota pidetään Suomen
pyhäkoulun isänä. Tämä otti urakakseen opettaa nurmijärveläiset lukemaan. Tässäkö syy siihen, että Kivi valitsi suuren romaaninsa teemaksi lukemaan oppimisen ja lukutaidon kautta seurakunnan
täysivaltaiseksi jäseneksi pääsemisen? Nykyihmisen on syytä muistaa, että romaanin tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin maassa ei ollut muuta paikallishallintoa kuin seurakunnan hoitama. Kunnallislaki ja
kirkkolaki erotettiin vuonna 1869 eli juuri siihen aikaan kun Seitsemän veljestä oli valmistumassa.
     Kirjeessään, joka on päivätty 6. syyskuuta 1838 Paavo Ruotsalainen kertoo J. F. Berghille aikovansa käydä Nurmijärvellä joulun maissa. Jos niin tapahtui, on mahdollista, että nelivuotias Aleksis on ollut mukana Stenvallin tuvassa pidetyissä heränneitten seuroissa. On varmaa, että Stenvallin emäntäAnnastiinaHamberg järjesti kodissaan seuroja. Tosin kirjallisuudentutkijat yleensä puhuvat hartaustilaisuuksista. Yksi
todiste on räätäli Stenvallin perunkirjoitus, jossa mainitaan kaksi kappaletta Sionin virsiä -kirjaa ja yksi Wähä Sioni. Se oli J. F. Berghin toimittama laulukokoelma.

     Merkityksetöntä ei ole sekään, että Kivi runossaan Joulu-ilta
kirjoittaa:Veisaavi nuori, veisaavi vanha,kuultelee hartaast laps;Sionin juhlasta veisunsa kaikuu,
ihmeestä suurimmast,sankarista seimessäBethlehemin kaupungisja silmissä kyynele loistaa
Kuultelevalla lapsel.
     Onko tuo lapsi pikku Aleksis? Oliko Ukko -Paavo joulunaikaan seuroissa Stenvallin tuvassa? Ja entä runon jatko? Heikenee vihdoin valkean loiste, virsi myös vaikenee,
Äänettä kauvan istuvat kaikki Vakaasti miettien.
     Seuratunnelma. Tämä runo ja Seitsemän veljestä -romaanin harras loppuluku ovat selvästi samaa juurta.
     Vuonna 1866 ilmestyneen Kanervala -kokoelman runossa Rippilapset on säkeistö:”Kilvellä uskon ja miekalla hengen taistele aina ja lohdutust etsi
     Taivahan atriast, Ja kunnian kultasen kruunun
Saat Sionin kaupungis.”

Alaoleva teksti lienee samansisältöimen kuin Raittiin puhe AKiven patsaalla 10.10.

Koptimaa lehdessä 9.10.20
     Aleksis Kiven eläessä herännäisyyttä leimasi tiukka protestihenki
yhteiskunnan maallistumista vastaan. On helppo erottaa myös asetelma
”kansa” vastaan ”koreilevat herrat”. Tässä henkisessä maastossa Aleksis
Stenvall kasvoi. Ei liene syytä epäillä sitä, että juuri siksi
kirjailija Kivi teoksissaan valitsee ”kansan” näkökulman. Eivätkä
”koreilevat herrat” sitä tietenkään hyväksy.
     Selvimmät todisteet siitä, että herännäisyys oli Kiven hengellinen
maisema ovat Seitsemässä veljeksessä. Väittelyssä Aapon kanssa Juhani
kysyy: ”Mikä on totuus? sinä Jukolan Salomoni, herra Jupisteri ja Ukko
-Paavo Savosta?”
     Tätäkin kohtausta vakuuttavampi on kuvaus Juhanin heräämisestä
Vehkalan niitun tapahtumien ja erityisesti Seunalan Annan hartaan
rukouksen takia. Ei ole kaukaa haettu ajatus, että Kivellä tätä
kohtausta kirjoittaessaan on ollut mielessä herännäisyyden historiassa
keskeiset Telppäsniityn tapahtumat. ”Mutta tuostapa kohtauksesta,
Vehkalan kolkolla niitulla, huomattiin aina jotain muutosta Juhanin
luonnossa ja käytöksessä.Ilmausipa hänen päähänsä ympyrjäinen patalakki,
hänen takkinsa kaulus kohosi pystyyn, sen liepeet katkaistiin ja
jäljelle jätettiin ainoastaan lyhykäiset ”körtit”, niinkuin on
heränneitten miesten vaateparsi yhdessä ja toisessa tienoossa
Suomenmaassa.”
     Veljesten syvä kunnioitus äitiään ja tämän opetuksia kohtaan viittaa
kirjailijan ja hänen äitinsä suhteeseen. Vuosien 1866 – 68 nälkävuosista
kertovassa runossa Äiti ja lapsi äiti neuvoo kerjuulle lähtevää poikaa:
Ole oma, kiltti poikaiseni, Madollenkaan pahaa elä tee,Astu siivost kylissä ja teillä,
Muista aina taivaan Jumalaa.
     Eräs muistitieto saattaa kertoa siitä, että Kiven suhde vallitsevaan
kirkolliseen menoon on herännäisyyden tapaan jännitteinen. Siuntiolaiset
pyysivät kirkkoherralta, että ”maisteri” saisi saarnata kirkossa. Lupa
saatiin, mutta Kivi ei halunnut saarnata. Hän sanoi asiaa puuhanneiden
edustajalle, että varmaan tarkoitus oli hyvä, mutta ei ehdotukseen voi
suostua. Silloin asialle pantu mies sanoi:”Ette taida uskoa Jumalaan?”
Siihen Kivi vastasi: ”Kyllä uskon, mutta en varmaan samalla tavalla kuin
te.”

Harri Raitis
Kirjoittaja on kirjailija ja 75-vuotta täyttävän Turun Aleksis Kivi
-kerhon sihteeri