Hyvät veljet ja sisaret,
Kotimaa-lehdessä julkaistiin 09.10.2020 alla oleva esseeni Aleksis Kiven ja herännäisyyden suhteesta. Muun palautteen ohella vanhojen virsien kovan tason asiantuntija, itsekin virsirunoilija, Pekka Kivekäs lähetti arvokkaita lisätietoja. Liitän hänen viestinsä esseen loppuun. Lukekaapa jutut, jos kiinnostaa aika lailla vähälle huomiolle jäänyt piirre Kiven elämästä ja tuotannosta.
Harri Raitis
Aleksis Kivi ja herännäisyys
Aleksis Kiven Seitsemän veljestä-romaanin ilmestymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Kansalliskirjailijan elämän tarina on useimmiten vakiintunut muotoon: Kyläräätälin kodissa kasvaminen Nurmijärven Palojoella, lapsuuden kekseliäät leikit, koulutie Helsingissä, ensin ruotsia oppimassa ja sitten yläalkeiskoulussa, koulun keskeyttäminen, opiskelu ylioppilaaksi omin neuvoin, vajaaksi jääneet opinnot yliopistossa, kirjailijaksi ryhtyminen, kymmenen vuoden ahkera työ Siuntiossa ja muualla, mielisairaus ja kuolema veljen mökissä Tuusulassa. Sairastumiseen katsotaan ratkaisevasti vaikuttaneen professori August Ahlqvistin murskakritiikki, joka kohdistui erityisesti Seitsemän veljestä -romaaniin, mutta ulottui myös muuhun tuotantoon. Kovin vähän on kiinnitetty huomiota siihen, mikä oli keskeinen tekijä Aleksis Stenvallin eli Kiven kasvatuksessa Palojoella.
Kiven suhdetta kristinuskoon on käsitelty, mutta usein ymmärtämättä mikä merkitys oli sillä, että äiti kasvatti pojan herännäisyyden hengessä. Kivi itse sanoi, että äiti oli pietisti. Päätös ryhtyä papin ammatin sijasta kirjailijaksi on pahimmillaan tulkittu niin, että Kivi olisi päätynyt ateismiin. Tälle käsitykselle on vaikea löytää perusteluja. Usein mainitaan Kiven ja hänen tukijansa Charlotta Lönnqvistin eriävä käsitys sielun kuolemattomuudesta. Väittelyssä Kivi päätyi lausumaan ”mihin puu kaatuu, siihen se maatuu”. Ei kuitenkaan sovi jättää huomiotta sitä, että hän kirjoitti isälleen äidin kuoltua, että äidin voisi tavata rajan takana. Emme tiedä mamselli Lönnqvistin kanssa käydyn väittelyn yksityiskohtia.
Aleksis Stenvallin kirjailijantyö sijoittuu vuosille 1859 – 1870. Vuonna 1868 hän käyttää ensimmäisen kerran itsestään ilmaisua ”litteratören A. Stenvall”. Noina vuosina maan niukan sivistyneistön keskuudessa väiteltiin kiivaasti kun uskonnollinen vapaamielisyys valtasi alaa perinteisiltä kristinuskon käsityksiltä. Myös Kivi tutustui ranskalaiseen ja ruotsalaiseen kirjallisuuteen, jotka ajan myötä horjuttivat perinteisen kristinuskon asemaa, mutta näyttää siltä, että hän väittelyissä ja tuotannossaan pysytteli pikemmin perinteisillä kuin radikaalin vapaamielisyyden linjoilla. Vuosina 1867 -69 kirjoittamaansa Canzio -näytelmään hän pani repliikin:”Mieheen, joka kieltää Jumalan ja tyhjäksi tekee sielumme kuolemattomuuden, siihen mieheen älä milloinkaan lujasti luota.” Samaan aikaan syntynyt Lea -näytelmä perustuu evankeliumin kertomukseen ja kuvaa yksiselitteisesti hengellistä heräämistä.
Nurmijärvi oli herännäisyyden etelään työntyvä kieleke. Herännäisjohtaja Paavo Ruotsalainen oli kirjeenvaihdossa pitäjän kappalaisen J. F. Berghin kanssa, saman miehen, jota pidetään Suomen pyhäkoulun isänä. Tämä otti urakakseen opettaa
nurmijärveläiset lukemaan. Tässäkö syy siihen, että Kivi valitsi suuren romaaninsa teemaksi lukemaan oppimisen ja lukutaidon kautta seurakunnan täysivaltaiseksi jäseneksi pääsemisen? Nykyihmisen on syytä muistaa, että romaanin tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin maassa ei ollut muuta paikallishallintoa kuin seurakunnan hoitama. Kunnallislaki ja kirkkolaki erotettiin vuonna 1869 eli juuri siihen aikaan kun Seitsemän veljestä oli valmistumassa.
Kirjeessään, joka on päivätty 6. syyskuuta 1838 Paavo Ruotsalainen kertoo J. F. Berghille aikovansa käydä Nurmijärvellä joulun maissa. Jos niin tapahtui, on mahdollista, että nelivuotias Aleksis on ollut mukana Stenvallin tuvassa pidetyissä heränneitten seuroissa. On varmaa, että Stenvallin emäntä Annastiina Hamberg järjesti kodissaan seuroja. Tosin kirjallisuudentutkijat yleensä puhuvat hartaustilaisuuksista. Yksi todiste on räätäli Stenvallin perunkirjoitus, jossa mainitaan kaksi kappaletta Sionin virsiä -kirjaa ja yksi Wähä Sioni. Se oli J. F. Berghin toimittama laulukokoelma.
Merkityksetöntä ei ole sekään, että Kivi runossaan Joulu-ilta kirjoittaa:
Veisaavi nuori, veisaavi vanha,
kuultelee hartaast laps;
Sionin juhlasta veisunsa kaikuu,
ihmeestä suurimmast,
sankarista seimessä
Bethlehemin kaupungis
ja silmissä kyynele loistaa
Kuultelevalla lapsel.
Onko tuo lapsi pikku Aleksis? Oliko Ukko -Paavo joulunaikaan seuroissa Stenvallin tuvassa? Ja entä runon jatko?
Heikenee vihdoin valkean loiste,
virsi myös vaikenee,
Äänettä kauvan istuvat kaikki
Vakaasti miettien.
Seuratunnelma. Tämä runo ja Seitsemän veljestä -romaanin harras loppuluku ovat selvästi samaa juurta.
Vuonna 1866 ilmestyneen Kanervala -kokoelman runossa Rippilapset on säkeistö:
”Kilvellä uskon ja miekalla hengen
taistele aina ja lohdutust etsi
Taivahan atriast,
Ja kunnian kultasen kruunun
Saat Sionin kaupungis.”
Aleksis Kiven eläessä herännäisyyttä leimasi tiukka protestihenki yhteiskunnan maallistumista vastaan. On helppo erottaa myös asetelma ”kansa” vastaan ”koreilevat herrat”. Tässä henkisessä maastossa Aleksis Stenvall kasvoi. Ei liene syytä epäillä sitä, että juuri siksi kirjailija Kivi teoksissaan valitsee ”kansan” näkökulman. Eivätkä ”koreilevat herrat” sitä tietenkään hyväksy.
Selvimmät todisteet siitä, että herännäisyys oli Kiven hengellinen maisema ovat Seitsemässä veljeksessä. Väittelyssä Aapon kanssa Juhani kysyy: ”Mikä on totuus? sinä Jukolan Salomoni, herra Jupisteri ja Ukko -Paavo Savosta?”
Tätäkin kohtausta vakuuttavampi on kuvaus Juhanin heräämisestä Vehkalan niitun tapahtumien ja erityisesti Seunalan Annan hartaan rukouksen takia. Ei ole kaukaa haettu ajatus, että Kivellä tätä kohtausta kirjoittaessaan on ollut mielessä herännäisyyden historiassa keskeiset Telppäsniityn tapahtumat. ”Mutta tuostapa kohtauksesta, Vehkalan kolkolla niitulla, huomattiin aina jotain muutosta Juhanin luonnossa ja käytöksessä.Ilmausipa hänen päähänsä ympyrjäinen patalakki, hänen takkinsa kaulus kohosi pystyyn, sen liepeet katkaistiin ja jäljelle jätettiin ainoastaan lyhykäiset ”körtit”, niinkuin on heränneitten miesten vaateparsi yhdessä ja toisessa tienoossa Suomenmaassa.”
Veljesten syvä kunnioitus äitiään ja tämän opetuksia kohtaan viittaa kirjailijan ja hänen äitinsä suhteeseen. Vuosien 1866 – 68 nälkävuosista kertovassa runossa Äiti ja lapsi äiti neuvoo kerjuulle lähtevää poikaa:
Ole oma, kiltti poikaiseni,
Madollenkaan pahaa elä tee,
Astu siivost kylissä ja teillä,
Muista aina taivaan Jumalaa.
Eräs muistitieto saattaa kertoa siitä, että Kiven suhde vallitsevaan kirkolliseen menoon on herännäisyyden tapaan jännitteinen. Siuntiolaiset pyysivät kirkkoherralta, että ”maisteri” saisi saarnata kirkossa. Lupa saatiin, mutta Kivi ei halunnut saarnata. Hän sanoi asiaa puuhanneiden edustajalle, että varmaan tarkoitus oli hyvä, mutta ei ehdotukseen voi suostua. Silloin asialle pantu mies sanoi:”Ette taida uskoa Jumalaan?” Siihen Kivi vastasi: ”Kyllä uskon, mutta en varmaan samalla tavalla kuin te.”
Harri Raitis
Kirjoittaja on kirjailija ja 75-vuotta täyttävänPekka Kivekäs:
Kirjoitan Sinulle (Harri Raitis) kiittääkseni artikkelistasi Kotimaassa. Kaikki, mitä Aleksis Kiven körttiyhteyksistä kirjoitat, pitää varmaankin paikkansa.
Muutama lisuke ja kysymys vain.
1. Vuosia sitten jo kiinnitin huomiota Kiven komeaan joulurunoon, jota lainaat. Minua kiinnosti, että Kivi käyttää siinä johdonmukaisesti juhlaan kokoontuneesta joukosta Siion-nimitystä. Sehän on nimenomaan erilaisten pietististen liikkeitten omaksuma lempinimi, jolla erottauduttiin sekä jumalattomasta maailmasta että valtionkirkon teologiasta. Esimerkiksi Ruotsin herrnhutilaisten Sions Sånger -laulukirja on tieten tahtoen luotu kielimaailma, joka monin tavoin tekee vastarintaa valtion kanssa liittoutuneelle kirkolle. Siion, jota Kivi selvästi ihannoi, voisi siis tarkoittaa nimenomaan Nurmijärven körttiyhteisöä.
Runossa ei mennä joulukirkkoon, vaan kokoonnutaan talon tupaan. Aterialla ei ole isoja herroja, vaan kaikki ovat samoilla oljilla.
2. Jouluilta-runon tietyt rivit tuntuvat suorilta muistumilta Laguksen Sionin Wirsien joululaulusta 58: sankarista seimessä / Betlehemin kaupungis (SW 58: 16,21).
3. Mainitset myös J. Fr. Berghin toimittaman laulukirjan, joka tunnettiin Wähä Sioni -nimellä. En ole missään törmännyt tietoon, että Bergh olisi toimittanut laulukirjan. (HR vastaa: Tieto, että
Wähä-Sioni on J.F. Berghin toimittama on Hannes Sihvon kirjasta Elävä Kivi, s.245. Luotin siihen, koska Sihvo on Kivestä kirjoittaneista ottanut vakavimmin hengellisen taustan. Tosin hänkään ei oikein osaa ottaa huomioon herännäisyyden ja kirkkokristillisyyden tuolloista jännitettä. Perusongelma Kivi-kirjallisuudessa on se, että "uskonnollisuus" käsitetään monoliittiseksi eikä nähdä sisäisiä jännitteitä.) PK jatkaa: Sen sijaan tiedän, että körttiläisten ja myös lestadiolaisten laulukirjat tunnettiin tuolloin nimillä Iso Sioni = Laguksen SW ja Pikku Sioni = Halullisten Sjeluin Hengelliset Laulut, jonka 1. versio v.:lta 1790 sisälsi vain 26 laulua. Olisiko Stenvallien Vähä Sionikin voinut olla HSHL?
4. Tein kamalan kauan sitten graduni HSHL:sta. Sen toimittaja Bengt Jacob Ignatius kirjoitti johdonmukaisesti tietyt sanamuodot eri tavoin kuin muut hänen aikanaan. Erityismuotoja esiintyy alkuperäisen HSHL:n ohella myös hänen lukuisissa kirjoituksissaan, mm. Suomen Evangeliumillisen Seuran julkaisemissa traktaateissa.. Yksi niistä on pitkä illatiivipääte: mereheen syvähään (HSHL 1) jne. Kauan sitten huomasin, että Kiven pitkissä runoissa, esim. Immen unelma tai Kesä-yö esiintyy samanlainen illatiivi. Olen ymmärtänyt, että Kivi loi runojensa arkaaisen kielen nimenomaan Raamatun, virsien ja hengellisten laulujen kielenparresta. Tulen vain kysyneeksi, omaksuiko hän pitkän illatiivin Wähästä Sionista (=HSHL?) vai olisiko se kuulunut Nurmijärven seutujen murteeseen? Kummallista sekin, ettei hän käytä pitkää illatiivia johdonmukaisesti läpi tuotantonsa, vaan pitkissä, juhlavissa runoissa.
5. Yksi hauska havainto vielä. HSHL 3 alkaa lyhyellä säkeellä: En ymmärrä. Säe toistuu parin rivin jälkeen. Entä Kivi? Minkä runon säkeistöjen 1. rivi on samanrytminen lyhyt tokaisu? Mi ikävyys jne. Onni Kurvisen mukaan HSHL 3:n säkeistömallia ei ole kyetty jäljittäm
xxx
Siuntion kunta on julkaissut osana Seitsemän veljestä 150-juhlavuotta kertomuksen Aleksis Kiven vaiheista Siuntiossa, hänen tarinastaan ja siteistään alueeseen ja siuntiolaisten merkityksestä Seitsemän veljeksen synnyssä. Kertojana on Esko Rahikainen. Kuvaus on tehty Siuntiossa Fanjunkarsin torpassa, jossa Kivi kirjoitti Seitsemän veljestä. Som en del av feståret Sju bröder 150 år har Sjundeå kommun publicerat en skildring om Aleksis Kivis skeden i Sjundeå, hans berättelse och band till området och sjundeåbornas betydelse i uppkomsten av Sju bröder. Berättare är Esko Rahikainen. Skildringen har gjorts i Sjundeå i Fanjunkars torp, där Aleksis Kivi skrev Sju bröder.
https://www.youtube.com/watch?v=HLdBFx7oBHg
xxx