Kesäretki Tammelaan 5.6.2018

Kesäretki Tammelaan 5.6.2018

Retkeläiset Eurajoen opiston portailla

Retkeläiset Eurajoen opiston portailla
Kolmisenkymmentä retkeläistä 2.6.2014 Eurajoen opiston portailla

Kesäretki 2.6.2015

Kesäretki 2.6.2015
Osanottajat Raaseporin Voudintuvan portailla

tiistai 31. joulukuuta 2019

kerhokokous 31.12.2019

Kerhokokous 31.12.2019
Kok kutsu:
Turun Aleksis Kivi -kerho ry

V e l j e t

                                                                       Turku  18.12. 2019

Turun Aleksis Kivi -kerhon Sylvesterin ehtoon kerhokokous pidetään 
tiistaina 31. joulukuuta 2019  klo 15 ravintola Suomalaisen Pohjan
Kivi-kabinetissa, Aurakatu 24 A. Uutta! Hallitus on päättänyt, että
tähän kerhokokoukseen ovat tervetulleita myös Venlat.
    Veljemme, Jukka Aaltonen, Mikko Vilkastus kertoo Wilhelmina
Carstensista, joka kirjoitti Pernajassa asuessaan ensimmäisen Suomessa
ilmestyneen romaanin Murgrönan (1840, suom. Muratti, 2007). Wilhelmina
oli o.s. Stichaeus ja hän syntyi 5.kesäkuuta 1808 Naantalissa.  Romaanin
vastaanotto oli nuiva johtuen luultavasti suurelta osin siitä, että
kirjoittaja tiedettiin naiseksi, vaikka kirja ilmestyi ilman
tekijännimeä.
     Lauletaan yhdessä perinteen mukaisesti joululaulu En etsi valtaa
loistoa, pidetään arpajaiset ja nautitaan ateria.
     On tapana, että veljet esittelevät kokouksissa tuoreita kirjojaan
tai muita aikaansaannoksiaan. Jos esiteltävää on pyydän ottamaan
yhteyttä etukäteen sihteeriin s-postilla raitishs@netti.fi tai
puhelimella 0400 790667.

Kerhon jäsenmerkki ja muuta
Kerhon hopeinen, Wäinö Aaltosen suunnittelema jäsenmerkki on saatavissa
20 euron hintaan. Uusin julkaisumme Nyt ei auta pelko eikä vapistus
maksaa myös 20 euroa. Myös cd-levy Kaukametsän lumo, Hiidenkiveltä- ja
Kaukametsä-kirjat ovat saatavana Tapani Kuntulta, Kontiolan Tommilta. Ne
maksavat  10 euroa. Myynnissä ovat edelleen äänilevyt Lauluja
Seitsemästä veljeksestä, joka sisältää Kaj Chydeniuksen sävellykset
Turun kaupunginteatterin legendaariseen näytelmään sekä Matti Rag
Paanasen sävellyksiä levyllä Aleksis Kivi. Laulusolisti siinä on Anneli
Saaristo. Näiden levyjen hinta on myös 10 euroa. Julkaisuista tuleva
tuotto ohjataan kerhon stipendirahastoon, josta jaetaan
kannustusstipendejä koululaisille.
       Kaikkea voi hankkia myös siten, että ottaa yhteyttä  Kontiolan
Tommiin, puhelimitse numerolla 040 5130668 tai sähköpostitse osoitteella
tapani.kunttu@historia-memoria.fi .

Seuraavat   kerhokokoukset
Vuosikokous pidetään helmikuussa. Kevään kokouspäivät ilmoitetaan sen
kutsun yhteydessä. Hyvää joulua kaikille.

Veikko Luostarinen
Kanttoori, puheenjohtaja                                     Harri Raitis
                                        Mestari Bonifacius, sihteeri

                                    

                                         Korkea juhla, ihana ilta
                                        Oljilla kultasil,
                                        Valossa valkeen, ilosen liekin
                                        Sumusen yösen kohdus!
                                        Ken sua taitaa unohtaa?
                                        Ken sun virttes kaikunaa?
                                        Ken lapsukaist äitinsä helmas
                                        Vajassa Bethlehemin?
 

Aleksis Kivi,  Joulu-ilta

(Kuvatekstit ja pikkuvideoit myöhemmin)














Fredrika Wilhelmina Carstens (o.s. Stichaeus, 5. kesäkuuta 1808 Naantali13. huhtikuuta 1888 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hän kirjoitti Koskenkylän kartanossa asuessaan ensimmäisen Suomessa ilmestyneen romaanin Murgrönan (1840, suom. Muratti, 2007).[1] Carstens harjoitti myös hyväntekeväisyyttä ja jopa toimi liike-elämässä aikana, jolloin se oli naisilta lähes suljettu ala.


Nuoruus ja avioliitto

Fredrika Wilhelmina Stichaeus syntyi Naantalissa porvarilliseen ruotsinkieliseen perheeseen vuonna 1808, Suomen sodan aikana. Isä Johan Fredrik Stichaeus toimi silloin Hämeen läänin maaherrana. Äiti oli nimeltään Fredrika Eleonora Stichaeus (o.s. Ekholm). Kirjailijan lapsuudesta ei tiedetä paljonkaan, mutta koti oli epäilemättä kirjallisesti sivistynyt. Luultavasti tytär ajan tavan mukaan sai tytöille sopivana pidettyä yleissivistävää opetusta tai vietti jonkin aikaa Ruotsissa säätyläistapoja oppiakseen. Sen korkeampaa opetusta ei juuri ollut naisille tarjolla.
Wilhelmina Stichaeus meni 21-vuotiaana naimisiin Carl Adolf Otto Carstensin kanssa. Aviomies oli sotilas ja arvoltaan aliluutnantti, mutta naimisiin mentyään hän erosi palveluksesta ja ryhtyi hoitamaan äidiltään ostamaansa Dampbackan rusthollia Porvoon lähellä. Perheeseen syntyi kaikkiaan seitsemän lasta: yksi tytär, Hilda, ja kuusi poikaa, Constantin, Alfred, Wilhelm, Fredrik sekä kaksoset Sten ja Carl. Vuonna 1837 perhe muutti Pernajaan Koskenkylän ruukintilalle.
1830-luvulla Wilhelmina Carstens ei ollut juurikaan julkisuudessa, vaikka hänen aviomiehensä oli pitäjän merkittävimpiä miehiä ja hoiti yhteisiä asioita. Tosin 1830-luvun lopulla Carstens mahdollisesti kirjoitti lehtiin nimimerkillä -r- naisen asemasta ja puolusti naisen oikeutta hankkia koulutusta, jotta tämä voisi täyttää paremmin velvollisuudet vaimona ja äitinä. Kirjoittajan henkilöllisyydestä ei ole kuitenkaan varmuutta. Carstens seurasi aikansa kirjallisuutta, kirjoitti itsekin ja harrasti maalaamista, vaikka lapsista ja taloudesta huolehtiminen vei paljon aikaa.

Murgrönanin ilmestyminen

Vuonna 1840 Porvoossa pohdittiin köyhäintalon pystyttämistä, ja Wilhelmina Carstens ryhtyi tukemaan sitä taloudellisesti. Hän julkaisi Murgrönan-romaanin luvaten sen tuoton köyhäintalon hyväksi. Ajan tavan mukaan kirjaa varten kerättiin ennakkotilauksia, joita saatiin riittävästi. Murgrönan ilmestyi ilman tekijän nimeä, mutta yleisesti tiedettiin kirjailijan olevan Wilhelmina Carstens.
Murgrönan oli ensimmäinen Suomessa ilmestynyt romaani; romaanin alaotsikko finskt original korostaa sen suomalaisuutta. Kirjan päähenkilö on nuori Mathilda Sommer, joka kertoo kokemuksistaan Tukholmassa ystävättärelleen suunnatuissa kirjeissä. Murgrönan on näin ollen muodoltaan kirjeromaani mutta asettuu esipuheessa sekä Fredrika Bremerin aloittamaa arkielämän romaania että goottilaista romaania vastaan. Carstensin romaani sekoittaakin erilaisia lajitraditioita: siinä on sentimentaalisen romaanin piirteitä ja arkielämän kuvausta, toisaalta se on myös fiktiivinen matkakertomus. Joiltakin osin Murgrönan on jopa satiirinen: siinä tarkastellaan ironiseen sävyyn säätyläisten salonkielämää.
Carstensin romaani ei saanut kovin hyvää vastaanottoa, mihin osaltaan vaikutti kirjailijan sukupuoli. Erityisesti Helsingfors Morgonbladin kriitikko – luultavasti Fabian Collan – moitti teosta ankarasti tuomiten sen henkilöhahmot epäuskottaviksi. Hän kehotti kirjailijaa opiskelemaan ruotsin kielioppia, logiikkaa ja estetiikkaa, joita hänen mielestään romaanista puuttui. Arvostelijan mielestä kirja ei ollut taidetta eikä edes sopinut lainkaan kirjallisuuden kenttään. Hän pahoittelee sitä, ettei kirjailija ollut antanut käsikirjoitusta kenenkään ”järkevän ihmisen” luettavaksi, jotta se ei olisi päässyt sellaisena julkisuuteen. Toisin kuin useat muut varhaiset naiskirjailijat, Carstens ei ollutkaan pyytänyt kirjaa kirjoittaessaan neuvoja aikansa kulttuurivaikuttajilta.






Murgrönan ei vaipunut heti unohduksiin vaan pysyi kirjallisessa keskustelussa esimerkkinä ”huonosta kirjallisuudesta”. Esimerkiksi Kanavan suomalaisen kaunokirjallisuuden tilaa käsittelevässä artikkelissa Murgrönan nostetaan koko suomalaisen romaanikirjallisuuden tason heijastajaksi:
»Romaani-kirjallisuuden alkaa jo [sic] lopettaa ”Murgrönan.” Tämän arvosta jo on ennen kylläksi kirjoitettu. Kokous kaikkein jokapäiväisimpiä jokapäiväisiä naisjuoruja, ilman vähintäkään yhteyttä, ilman vähintäänkään ajatusta.»
Myöskään toinen naiskirjailija, myöhemmin Carstensin naapurissa asunut Fredrika Runeberg ei arvostanut Murgrönania, kuten näkyy hänen 11. tammikuuta 1841 ystävälleen Augusta Lundahlille kirjoittamastaan kirjeestä:
»Kesken kaiken – – mitä sinä ajattelet ”Murgrönan”-nimisestä julkaisusta? Naiskirjailijat näkyvät olevan samaa laatua kuin laulajattaret: ne, jotka johonkin kelpaavat, antavat ihmisten pyytää itseään loppumattomiin asti ja pysyvät sittenkin ääneti ja ne, jotka ovat kaikkein kehnoimpia, laulaa laklattavat ihmisten pyytämättä, silloinkin kuin heidän pitäisi olla vaiti.»
(Gripenberg 1904: 26.)








Itsenäisenä liikenaisena

Aviomiehen kuoltua Carstens jäi lapsineen vaikeaan taloudelliseen asemaan, sillä kuolinpesä joutui konkurssiin. Oikeudenkäynnin avulla Carstens sai pelastetuksi kaksi isälleen kuulunutta taloa Porvoosta. Sinne Carstens perheineen muutti asumaan ja antoi huoneita vuokralle. Lisäksi hän sai 61 ruplan ja 50 kopeekan keisarillista leskeneläkettä. Liiketoimien ohella Carstens harjoitti hyväntekeväisyyttä ja ilmoitti 1850-luvulla hyväntekeväisyysjuhlistaan lehdissä omalla nimellään, mitä paheksuttiin suuresti. Perinteisempi ja hyväksytympi tapa oli esiintyä nimettömän rouvasyhdistyksen takana. Carstensin järjestämät hyväntekeväisyystapahtumat tuottivat kuitenkin runsaasti varoja.
Carstens omisti jonkin aikaa Koskenkylän kartanon, jonka ostamisen aiheuttamista veloista hän ei kuitenkaan pystynyt suoriutumaan. Itsenäisenä leskenä Carstens piti myös sahaliikettä, joka sekin kaatui velkoihin. Vuonna 1869 Suomen sotilasviraston leski- ja orpokassa myönsi ”ent. Alaluutnantin – – Kaarle Adolf Otto Carstens'in leskelle Wilhelmina Fredrika Carstens ja turvattomalle tyttärelle Hilda Aurora Wilhelmina Carstens, yhteisen täyden pensionin [eläkkeen]”, joka oli 288 markkaa. Carstens lomaili kesäisin Hauholla jo ennen kuin tapa tuli yleiseksi säätyläispiireissä.

tiistai 17. joulukuuta 2019

Retki Teatterimuseoon 14.12.2019

Retki Teatterimuseoon 14.12.2019

oli antoisa ja muistoja herättävä matka. 20 kivikerholaista ystävineen koki sen. Sateisesta säästä riippumatta sisäinen lämpö huokui salissa, kun viisi Turun Seitsemässä 1972 ja seutraavina vuosina  veljeksessä näytellyttä esittivät muisteluja Turun ajoista.
Hyvä oli retki!!
Muutamia kuvia ja infoa teatterimuseosta ohessa:



Raija-Liisa Seilo, museonjohtaja
Yleishallinto, näyttelyt, yhteiskuntasuhteet, verkostot
puh. 040 1922 301, etu-nimi.sukunimi@teatterimuseo.fi
Meri Eerola, projektipäällikkö
Yleishallinto, juhlapalvelu, tilavuokrat
puh. 040 1922 303, etunimi.sukunimi@teatterimuseo.fi
Topi Vainikainen, projektiassistentti
puh. 040 1922 312, projektiassistentti@teatterimuseo





Teatterimuseo tarjoaa tietoa, oivalluksia, iloa ja viihdettä. Näyttelytoiminnan painopiste on kotimaisten esittävien taiteiden esittelyssä. Pysyvät näyttelyt Backstage, Arkadia-teatteri ja Teatterin ullakko tutustuttavat teatteritaiteeseen yleensä, esittämiseen ja suomalaisen teatterin vaihteisiin. Vaihtuvat näyttelyt täydentävät pysyvien näyttelyiden teemoja. Kiertonäyttelyt vierailevat eri puolella Suomea. Verkkonäyttelyihin voi tutustua missä ja milloin vain. Tee virtuaalivierailu Teatterimuseoon 360º-esittelyssä!



04.11.2019
Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen teki perjantaina päätökset museoiden valtionosuuksista vuodelle 2020. Samalla ministeri nimesi 17 uuden museolain mukaista eri alojen valtakunnallista vastuumuseota. Teatterimuseo on yksi niistä ja vastaa jatkossakin esittävien taiteiden valtakunnallisesta museotoiminnasta.
Uudessa, vuoden 2020 alussa voimaan tulevassa museolaissa on valtakunnallisten erikoismuseoiden sijaan valtakunnallisia vastuumuseoita, joiden tehtävistä laissa määrätään. Teatterimuseon tallennusvastuualue laajeni tämän vuoden alussa ja pitää sisällään nyt kotimaisen ammattimaisen teatterin, tanssin, oopperan, sirkuksen ja esitystaiteen tallennuksen. Laajennuksella museo valmistautui uuden museolain voimaantuloon.
”Asema valtakunnallisena vastuumuseona tukee Teatterimuseon monialaista toimintastrategiaa”, toteaa museonjohtaja Raija-Liisa Seilo. ”Vaikka laki esittävistä taiteista ei edennyt samaan tahtiin, kuin vuoden alussa voimaan astuva museolaki, Teatterimuseon tulevien vuosien suuntaviivat ja kehityslinjat on suunniteltu työn alla olleen esittävien taiteiden lain hengessä.”
Raja-aidat esittävien taiteiden alueiden välillä ovat madaltuneet ja osin sulaneet kokonaan pois. Teatterimuseo on jo uuteen museolakiin valmistautuessaan toiminut proaktiivisesti ja ottanut myös tallennus- ja kokoelmatoiminnassaan koko kentän huomioon. Yhteistyö ja verkostoituminen uusien taidealojen kanssa on käynnistynyt.
Ministeri Kososen mukaan Suomessa eletään nyt vahvaa museobuumia. Teatterimuseo haluaa pysyä mukana kehityksessä. ”Näyttelymmekin uudistetaan lähivuosina vastaamaan uutta, laajentunutta toimintakenttää ja valtakunnallisen vastuumuseon tehtävää”, Seilo kertoo. ”Tulemme osallistamaan yleisöä ja sidosryhmiämme mukaan näyttelytuotantoon ja museon kehittämiseen. On tärkeää kuunnella yleisön ja esittävien taiteiden kentän tarpeita ja toiveita ja reagoida niihin!”




Historiaa
Museo sai alkunsa vuonna 1962, kun Helsingin kaupunki perusti Helsingin teatterimuseosäätiön lahjana 90-vuotiaalle suomalaiselle teatterille.[2] Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton teatterimuseojaos oli kerännyt esineistöä ja 1940-luvulta alkaen.[2] Niiden lisäksi museon kokoelman perustana toimivat Suomen Kansallisteatterin lahjoittamat 45 pukua ja Kaarlo Bergbomin satavuotisnäyttelyyn vuonna 1943 kerätyt Suomalaisen Teatterin alkuvaiheeseen liittyvät esineet.[2]
Ensimmäiset näyttelytilat sijaitsivat Balderin talossa Aleksanterinkadulla.[3] Ensimmäinen näyttely avattiin 27. maaliskuuta 1963.[3] Ensimmäisen vuoden aikana kävi avajaisten kutsuvieraiden lisäksi 584 henkilöä.[3]
 
Kokoelmat
Museon arkistossa on noin 880 hyllymetriä teatteri- ja tanssialan toimijoiden henkilöarkistoja sekä teattereiden ja erilaisten teatteriin liittyvien yhdistysten arkistoja.[4] Kattavimmin arkistossa on toimintansa lopettaneiden tai toisiin yhdistettyjen teattereiden aineistoja.[4] Tampereen Työväen Teatteri oli ensimmäinen edelleen toimiva teatteri, joka lahjoitti aineistonsa arkistoon.[4] Lisäksi museon arkistosta löytyy teattereiden käsiohjelmia, julisteita sekä teatteri- ja tanssitaiteen lehtileikekokoelma, joka sisältää teatteriesitysten lehtiarvostelut vuosilta 1923−2010.[4] Audiovisuaalisessa arkistossa kuvatallenteita on yli 600 kappaletta ja äänitteitä saman verran erilaisissa tallennusmuodoissa.[5]
Valokuvakokoelmassa on muun muassa esityskuvia ja roolikuvia, teatteriväen henkilökuvia ja kuvia teatterirakennuksista, yhteensä noin 450 000 valokuvaa.[6] Perinteisesti museo on saanut valokuvia lähinnä teattereiden ja teatteritaiteilijoiden arkistolahjoituksissa, mutta viime vuosina on vastaanotettu myös valokuvaajien omia laajoja kokoelmia.[6] Luonnokset ovat esinekokoelman lukumäärällisesti suurin aineistoryhmä: lavastus- ja pukuluonnoskokoelma sisältää noin 13 000 luonnosta 1900-luvun vaihteesta nykypäivään.[7] Muita esinekokoelmien isoja aineistoryhmiä ovat teatteripuvut, lavastuspienoismallit, teatterinuket sekä teatteritekniikka, valo- ja tehostelaitteisto, joiden lisäksi kokoelmassa on taideteoksia, maskeeraukseen liittyvää esineistöä, tarpeistoa, huonekaluja ja henkilökohtaista esineistöä.[7] Kaiken kaikkiaan Teatterimuseon kokoelmissa on yli 18 000 esinettä.[7]