Turun Aleksis Kivi-kerho ry.
V e l j e t
Turku 7.11. 2011
Kiitos
Hallitus lausuu sydämelliset kiitokset kaikille veljille, jotka tavalla tai toisella olivat mukana Aleksis Kiven päivän illan järjestelyissä, yleisön paikalle houkuttelussa tai yleisönä Turun Kaupunginteatterissa 10.10.2011. Yhteisin ponnisteluin saimme salin täyteen palautteesta päätellen varsin tyytyväistä yleisöä. Tämän kirjeen liitteenä on Kai Linnilän tilaisuutta käsitellyt kolumni Forssan Lehdestä.
Marraskuun kerhokokous 16.11. klo 18
Marraskuun kerhokokous pidetään keskiviikkona 16.11. 2011 alkaen klo 18 Suomalaisen Pohjan Kivi-huoneessa, Aurakatu 24. Esitelmän jazzin historiasta ja kehityksestä pitää Pori jazzin taiteellisena johtajana vuoteen 2009 toiminut, ”Mr Pori jazz” Jyrki Kangas.
Juoksevat asiat käsitellään, lähimenneisyyden tapahtumista kerrotaan ja veljesateria nautitaan.
Jos joku on hiljattain julkaissut kirjan, äänilevyn tai muun sellaisen, olisi suotavaa, että esittelisi sen kuten tapa on. Kokouksen aikataulun kurissa pitämiseksi on tarpeen, että tästä ilmoitettaisiin etukäteen sihteerille.
Esko Aarre-Ahtion, Nummisuutarin Eskon, valokuvanäyttely ELÄMÄNI REpLIIKIT on esillä Kaupunginteatterin yleisölämpiössä 26.11.saakka. Siihen on mahdollista tutustua aina kun teatterin ovet ovat avoinna eli ti-la klo 12-19 ja näytösten aikana.
Uusia jäseniä
Hallitus on hyväksynyt kerhon jäseniksi sosiaalineuvos
Risto Kaparin ja kunnallisneuvos
Pekka Ruolan. Tervetuloa joukkoon. Jäseniä on nyt 100.
Seuraavat kerhokokoukset
Sylvesterin ehtoon kokous pidetään 31.12. alkaen klo 15. Silloin esitelmöi Veikko Laakso.
Veikko Luostarinen
Kanttoori, puheenjohtaja
Harri Raitis,
Mestari Bonifacius, sihteeri
Vanhan kielen lumo
Kai Linnilä kiitteli:
Ajassamme elää tuhansia hapannaamoja, jotka kauhistelevat verkkosivujen keskustelu-, sanomalehtien tekstiviestipalstojen ja päivittäin sähköpostiin singahtelevien kirjeiden kielellistä tasoa. Perinteellisen äidinkielen opetuksen uhrit hädin tuskin ymmärtävät, mitä nykyviestinnässä kerrotaan.
OLEN HAPANNAAMA pahimmasta päästä. Korvaani särähtää, kun joku ”alkaa menemään”. Vanhan koulun rangaistusasteikon mukaan se on yhdeksän pisteen virhe. (Tosin olen huomannut jo kahtena lauantaina, että olen unohtanut taivuttaa omat verbini monikossa, kun tekijöitä on enemmän kuin yksi. Hävettää!)
Kielen muuttuminen riisutuksi mutta kenties ilmaisuvoimaiseksi ja sääntöjä korville lyöväksi ei ole vain suomen kielelle tapahtunut shokki. Saan viikoittain riisuttuja viestejä saksan ja englannin kielellä. (”hallo kai, deine s-dung spätestens am montag bei uns raus, gruß uwe”). Niihin meikäläinenkin voi huoletta vastailla vammaisella kielieleganssillaan.
66-VUOTIAS Turun Aleksis Kivi –kerho tempaisi viikolla kulttuuripääkaupungin kunniaksi paikallisessa teatteripalatsissa. Järjestettiin täysimittainen ohjelmallinen illanvietto, jota seurasi täysi katsomo.
Turun kunnallinen teatteri on Kivi-kerhoa vuoden nuorempi. Mutta kuka uskoisi, että Hytösen, Luukkosen ja Stenroosin suunnittelema teatteritalo valmistui tasan 50 vuotta sitten? Äskenhän se Aurajoen rantaan nousi! Vuosien aikana näyttämöllä on esitetty unohtumattomia teatteritaiteen helmiä. Muistettavimpiin kuuluu Kalle Holmbergin 70-luvulla ohjaama Seitsemän veljestä, jota ryntäsi katsomaan koko Suomi.
JOS JOKU KERTOO ennakkoon, että tarjolla on tykkänään miesporukalla esitettävä Aleksis Kiven Nummisuutarit, ja se viedään läpi vajaassa tunnissa, katsojauhri odottaa pahinta.
Aleksis Kivi –illan puoliajan jälkeen nousi esirippu. Näyttämölle aseteltuun tuoliriviin istahti pari kymmentä äijänkörmyä roolivihot sylissään. Parrakkaalla Martalla oli huntu päässään, ja Jaanalle oli nakattu pitkä peruukki. Merimies Nikoa koristi muhkea poskiparta.
Viisi näytöstä vietiin vauhdilla läpi, koska näytelmän kertoja pystyi oikaisemaan näytelmän eniten aikaa vievät siirtymät. Ihan oikeatakin teatteria nähtiin muutama minuutti, kun seurueen ainoa ammattinäyttelijä (Petri Rajala) sai esittää Eskon humalakohtauksen.
Näytelmä loppui pilliin puhallettuun Porilaisten marssiin. Niinhän Nummisuutarit on päättynyt pian 150 vuoden ajan.
TODELLISTA TEATTERIA! Kertaakaan en vilkuillut kelloon tai huokaillut kyllästyneenä. Selostus saattaisi lukijan pelkäämään pahinta. Sovittiko Kivi-kerho klassikon tekstiviestiksi tai chatiksi? Ehei: Aleksis Kiven kieli kajahteli näyttämöllä väärentämättömänä ja raikkaana. Raikkaana?
Kyllä joo: Kiven kieli on kuin raikasta lähdevettä hörppäisi. Sanavaraston museaalisin osuus aktivoi aivoja samalla lailla kuin vanhaa esinettä katselisi. Mihin tuotakin on joskus käytetty?
Kesken näytöksen ymmärsin, että Kivi viljeli ahkerasti aikansa pintakieltä, fraaseja, tokaisuja ja sananlaskuja. Se on sitä ainesta, jota itse hapannaamana nykypuheessa paheksun.
KAI LINNILÄ
